Punapaidat pisteiden metsästykseen Pietarsaareen 16.7.2022 / Teemu Hyvönen Edustusjoukkue - Uutiset otteluennakko Su 17.7.2022 klo 18.30 Västerplan TN. JBK – FC VaajakoskiSuora lähetys: Ruutu+, selostajana Olavi Hetemäki Kausi saavuttaa sunnuntaina FC Vaajakosken osalta puolivälin, kun joukkue kohtaa vierasottelussa JBK:n. Kaikkia muita lohkon joukkueita vastaan FCV on kevätpuoliskolla jo kertaalleen pelannut. 22 ottelua sisältävän perussarjan jälkeen lohkon neljä parasta ryhmää pelaavat toki vielä yksinkertaisen nousukarsintasarjan. Sinne selviäminen on vaajakoskelaisten osalta epätodennäköistä, muttei kuitenkaan aivan täyttä utopiaa. Uusiutunut ja sarjapaikan säilyttämisen tavoitteekseen asettanut joukkue on yllättänyt tällä kaudella positiivisesti. Jos vahva pallonhallinta jalostuisi hieman tehokkaammaksi hyökkäyspelaamiseksi, olisi FCV:llä kenties aineksia olla yksi syysjakson venyjistä. Puolustajien ajatuksia vierasottelun alla Killian Denoual saapui kauden kynnyksellä Vaajakoskelle. Ensimmäisen kautensa Suomessa hän pelasi viime kesänä Mikkelin Palloilijoissa Ykkösessä, jossa ranskalainen kellotti lähes täydet peliminuutit. Vastuuta on tullut myös FCV:ssä, sillä 23-vuotias puolustaja on urakoinut yhdeksässä ottelussa koko 90 minuuttisen. Yksi ottelu jäi välistä pienen vamman takia. ”Olen nauttinut pelaamisesta joukkueessa ja tuntenut oloni vapautuneeksi varsinkin pelatessani oikean puolustajan paikalla, kuten edellisessä pelissä. Muutamien ensimmäisten pelien jälkeen olen päässyt paremmin sisään meidän pelitapaamme ja arvostan paljon sitä, että olen saanut valmentajalta ja ryhmältä paljon luottamusta. Haluan tehdä parhaani, että olisin tyytyväinen. Olen tykännyt paljon kotipeleistämme, joissa ilmapiiri on hyvä ja kannattajat auttavat sen luomisessa. Kun kymmenen ottelua on pelattu, koen että olemme korjanneet alkukauden heikkouksiamme ja se voi johtaa menestykseen. Meidän on säilytettävä kentällä nykyinen asenteemme, jolloin meistä kasvaa entistä vahvempi joukkue. Maaleja on pystyttävä tekemään enemmän ja puolustusvirheitä vähennettävä. Nämä ovat saavutettavissa.” – Denoual Kemistä Vaajakoskelle tulleelle Ayoub Sadkille tutuin paikka on laitapuolustajan tontti, mutta tarvittaessa häntä voi peluuttaa laitapelaajan roolissa myös ylempänä, kuten viime viikonlopun ottelussa tapahtuikin. ”Olen viihtynyt ihan hyvin Vaajakoskella, me ollaan treenattu hyvin joukkueen kanssa nyt ja tavoitteena olisi saada kolme pistettä seuraavassa pelissä. Ollaan oltu paljon vaarallisempia näissä viimeisissä peleissä kuin alkukaudesta. Vielä pitäisi saada lisää tilanteita luotua hyökkäyspäässä ja pelata rohkeammin, että saataisiin enemmän maaleja tehtyä. Pietarsaaressa tulee vastaan tosi nälkäinen joukkue. Heillä on mennyt vähän huonosti tämä kausi, jos vertaa viime kautta. Joukkue haluaa varmasti saada tärkeät kolme pistettä. Meidän täytyy lähteä heti pelin alussa aggressiivisesti ja hyökkäävällä pelaamisella, jotta saataisiin peli tapettua heti ensimmäisellä puoliajalla. Meidän pitäisi saada lisää tehokkuutta hyökkäyskolmanneksella, sitä mielestäni pitäisi parantaa.” – Sadki Jatkuvatko FCV:n juhlat Pohjanmaalla? FC Vaajakosken kausi tähän saakka on lähtökohdat huomioiden ollut varsin onnistunut ja kehitysjohteinen. Kymmenessä pelaamassaan ottelussa joukkue on saavuttanut 13 pistettä, joista kymmenen on tuliaisia kesän kuudelta vierasreissulta. Sarjataulukosta FCV löytyy ennen viikonlopun kierrosta seitsemänneltä tilalta ja nelossijaan on matkaa neljän pinnan verran. Sunnuntain vastustajalle JBK:lle kausi on tähän saakka ollut tukkoinen, sillä vain kuusi pistettä kokoon saanut pietarsaarelaisnippu on yltänyt ainoaan voittoonsa peränpitäjän Jyväskylän Komeettojen vieraana. Putoajan paikalla sijalla 11 majaileva JBK on kotikentällään hävinnyt kolmesti ja taistellut tasapelipisteen OTP:n kanssa noustuaan loppuhetkillä kahden maalin takaa tulokseen 2-2. FC Vaajakoski on vieraillut eri puolilla Pohjanmaan lakeuksia kauden aikana aiemmin jo neljään otteeseen. Sarja-avaus Närpiössä tuotti niukan tappion, mutta seuraavalta kolmelta reissulta joukkue palasi voitokkaana takaisin Keski-Suomeen. GBK kaatui Kokkolassa 1-3 ja Oulussa FCV:n paremmakseen joutuivat tunnustamaan niin OLS kuin OTP. Yhdeksän pistettä tuottaneilla Pohjanmaan matkoillaan punaiset ovat tehneet myös suurimman osan kauden maaleistaan. 12 täysosumasta peräti yhdeksän on syntynyt Pohjanlahden rannikkomaisemissa. Vastapainoksi voidaan kuitenkin heti perään todeta, että Pietarsaarella FC Vaajakoski ei ole vielä koskaan onnistunut voittamaan. Joukkueet ovat kohdanneet toisensa Kakkosessa Perämeren rannikkokaupungissa yhteensä viisi kertaa. Kotijoukkue on ollut kolmesti parempi ja kahdesti pisteet on tasattu. Viime vuonna JBK tarjosi pisteitä kultatarjottimella, kun kotijoukkueelta kaksi pelaajaa häädettiin punaisen kortin saattelemana ennenaikaiselle suihkukomennukselle punavalkoisten johtaessa Saboor Salimin maalilla 0-1. Kahden miehen ylivoimalla FCV ei kuitenkaan pystynyt ratkaisemaan kamppailua, vaan päinvastoin vieraat saivat lisäajan loppusekunneilla maistaa katkeraa kalkkia isäntien noustessa tasoihin onnistuneella rangaistuspotkulla. Yksi omiin – tehdäänkö itse enemmän? Jo toukokuun lopusta saakka FC Vaajakoski on säännöllisesti päästänyt jokaisessa kamppailussaan vain yhden osuman omaan verkkoon, joten lopputulosten kannalta ratkaisevaa on ollut, kuinka monta itse kyetään tekemään. Tuloksena tältä ajanjaksolta kuntopuntariin on kaksi voittoa, kolme tasapeliä ja yksi tappio. Edellisen ottelunsa vaajakoskelaisten ryhmä otteli viime lauantaina Panda Areenalla, missä vierailijana nurmella kirmasi Rovaniemen Palloseura. Punaisten lähtökohdat kohtaamiseen olivat hankalat, sillä kokoonpanoa verottivat rajusti loukkaantumiset, sairastelutt sekä Salimin ja Eetu Kuusraisen alkanut asepalvelus, jolta ei lomaa odotetustikaan ensimmäiselle viikonlopulle herunut. FC Vaajakoski esiintyi kuitenkin kokoonpano huomioiden erittäin pirteästi ja ylsi tasapeliin 1-1. Molemmille tarjoutui paikkoja enempiinkin maaleihin, mutta jälleen FCV:n kotiottelussa päädyttiin tuttuun tyyliin niukkamaaliseen lopputulokseen. Parin kuukauden tauon jälkeen kehiin palannut Niko Kiiveri esiintyi hänelle vieraammalla paikalla keskikentän pohjalla, mutta kokenut pelimies oli valmis haasteeseen ja pelasi fantastisen varmalla otteella täydet peliminuutit. Napapiiriltä paikalle matkustaneet vieraat siirtyivät johtoon heti alussa hieman onnekkaasti, kun kotijoukkueen maalivahti Antto Mikkonen liukasteli sadekuuron kostuttamalla kentällä. Palloa hallinnut FCV puristi tasoihin toisen jakson alkuhetkillä Denoualin kauden avausosumalla. ”Tulee aina mukava tunne, kun onnistuu tekemään maalin. Erityisesti, kun se tapahtuu kotikentällä takaa-ajoasemassa. Minusta tuntui jo aiemmin pelin aikana, että onnistun siinä nyt, koska hyökkäsin paljon ja kentältä avautui tilaa hyödynnettäväksi.” – Denoual FCV TV:n kooste ottelusta Punaisten ennakkoasetelmat tämän viikonlopun otteluun ovat paremmat kuin viikko takaperin, vaikka pari pelikieltoa harventaakin joukkueen rivejä. Kapteenina FCV-paidassa ensimmäistä kertaa RoPS-kohtaamisessa toimineelle Mustafa Hussein Zadalle tuomittiin ottelussa varoitus ja saman kohtalon koki myös Benjamin Montonen. Kummankin pelaajan osalta korttitili tuli täyteen, joten he huilaavat sunnuntain kamppailun. ”Terveystilanne joukkueessa on hyvä. Armeijan miehet ovat edelleen kiinni ja muutama loukkaantuminen vielä on, mutta saadaan jalkeille hyvä nippu Pietarsaareen. Kiitoksia KeuPalle, että saadaan sieltä pari miestä mukaan apuihin. Yhteistyö on toiminut KeuPan kanssa hyvin eli myös meiltä on ollut apuja sinne koko kevään ja kesän ajan. JBK on hyvä jengi, mutta tiedämme ja tunnistamme, miten sieltä kolme pistettä haetaan Vaajakoskelle.” – Päävalmentaja Sami Mustalampi Keuruulta apuvoimiksi liittyvät pelaajat ovat espanjalaiset hyökkääjä Hugo Puertas ja puolustaja Alejandro Guillen, jotka ovat FC Vaajakosken käytettävissä myös joissakin kauden myöhemmissä otteluissa. JBK:n alkukausi mollivoittoinen Vuonna 1944 perustettu Jakobstad Bollklubb on ollut tällä vuosituhannella vakiokasvoja Kakkosessa. Viime vuonna joukkue sijoittui C-lohkossa kuudenneksi ja kahdella sitä edeltävällä kaudella neljänneksi. Tämän kesän alku tiivistä yhteistyötä kaupunginykkösseuran FF Jaron kanssa tekevälle JBK:lle on kuitenkin ollut yllättävänkin hankala, sillä mustapaidat ovat jumittuneet sarjan häntäpäähän. Viime viikonloppuna JBK jahtasi pisteitä paikallisderbystä Kokkolassa GBK:n vieraana, mutta joutui taipumaan kotijoukkueelle 2-1. Vieraat onnistuivat ajoittain hallitsemaan palloa vahvastikin, mutta pitkät avaukset eivät tuottaneet heidän kannaltaan toivottua lopputulosta. Pietarsaarelaisten kavennusosumasta vastasi nigerialainen Obiora Kennedy, joka laukaisi sisään maalivahdin eteensä sylkemän pallon. Tappio pudotti JBK:n sarjataulukossa putoamisviivan alapuolelle. Joukkueen selkeä ykköstykki viimeistelyn osalta yhdeksässä pelissä on ollut pienikokoinen nigerialainen Jasper Uwa (koko nimeltään Uwaegbulam Jasper Chibueze), joka on pöllyttänyt verkkoa jo viisi kertaa. Kokenut hyökkäävä keskikenttäpelaaja esiintyi viime vuonna Kolmosessa Norrvalla FF:n väreissä, mutta pelikokemusta häneltä aiemmilta vuosilta löytyy esimerkiksi Itävallasta, Virosta, Belgiasta ja Qatarista. Pietarsaaren ryhmästä eniten peliaikaa on saanut ukrainalainen Danylo Savchenko, jonka pelipaikka on laitapuolustajan tontti. Häntä ei kuitenkaan sunnuntaina kentällä tulla näkemään, sillä edellisessä ottelussa tullut kauden neljäs keltainen lappu tietää yhden ottelun pelikieltoa. Kotimaisista pelaajista suurimmasta vastuusta ovat nauttineet puolustaja Anton Strömbäck ja keskikentällä vasta 17-vuotias Roni Björkskog. Maalilla torjuntavuoro on irronnut kuusi kertaa parikymppiselle Joas Snellmanille.
Vaajakosken väreissä pelanneet, osa 1 19.3.2023 / Teemu Hyvönen Seura - Uutiset jiri_koski, pauliina_tähtinen FC Vaajakoski aloittaa 30-vuotisjuhlakautensa kunniaksi juttusarjan, jossa on pari kolme kertaa vuodessa tarkoitus esitellä seuran riveissä uransa aloittaneita tai punavärien kautta isompiin ympyröihin siirtyneitä pelaajia, sekä pitkän uran FCV:ssä tehneitä punavalkoisia legendoja. Kaksi maalivahtia ponnahti Vaajakosken kautta parrasvaloihin Tänään vietetään Minna Canthin päivää, joka on samalla tasa-arvon päivä. Otetaan sen merkeissä esittelyyn maalivahtikaksikko, jonka molemmat osapuolet pelasivat jalkapalloilijan taipaleensa alkuvaiheilla Vaajakoskella edeten sittemmin nuorisomaajoukkueiden kautta aina mestaruussarjatasolle asti. He ovat Pauliina Tähtinen ja Jiri Koski, jotka ovat myös toistaiseksi pisimmälle FCV:n kautta urallaan ponnistaneet pelaajat. Pauliina Tähtinen Huhtikuussa 28 vuotta täyttävä Pauliina Tähtinen on lähtöisin urheilullisesta perheestä Vaajakosken ja Jyväskylän keskustan välimaastossa sijaitsevasta Halssilan kaupunginosasta. Hänen futisuransa käynnistyi 7-vuotiaana peruskoulun ykkösluokkalaisena Jyväskylän Nousussa, joka on vuonna 1946 perustettu halssilaislainen urheiluseura. ”Muistan, että koulussa tuli puhetta, että Nousuun perustetaan 95-syntyneille joukkue. Silloin melkein kaikki kaverit aloitti pelaamaan, meikäläinen kanssa siinä vanavedessä. Myös yksi minun isosiskoista pelasi ja iskä oli myös aikoinaan pelannut, niin ehkä sieltäkin tuli sitten kannustusta siihen.” Maalivahdin paikalle Pauliinan veivät hänen rämäpäiset luonteenpiirteensä. ”Oon vähän hullu ja kahjo, niin kuin maalivahdit yleensä, niin tykkäsin siitä mitä maalivahtina sai tehdä. Treenit oli kivempia ja hauskempia ja sit kun huomasin, että olin siinä ihan ok pelaaja niin sitä halusin sitten myös tehdä.” Pitkän torjujan vahvuudet kyseisellä pelipaikalla olivat hänen ulottuvuutensa, pelin avaaminen ja pelikäsitys. Ulottuvuutta Pauliina on kenties perinyt äidiltään Maarit Tähtiseltä (o.s. Honkonen), joka on yksi kaikkien aikojen parhaita suomalaisia lentopalloilijoita 335 pääsarjaottelun ja 176 maaottelun kokemuksella. Kauden parhaan naispelaajan palkinnot hakkuri pokkasi kausien 1982 ja 1983 päätteeksi, joina hänen edustamansa Jyväskylän Pesä-Veikot pääsi juhlimaan myös Suomen mestaruutta. Suomalaisen lentopallon Hall of Fameen Maarit valittiin heti vuonna 2016, jolloin kyseiseen kategoriaan nimettiin ensimmäiset jäsenet. Maarit (vas.) teki menestyksekkään uran lentopalloilijana. Kuvassa hän esiintyy tyttärensä Pauliinan kanssa saavutettuaan Lentopalloliitolta nimityksen Hall of Fameen 2016. Pauliina ei kuitenkaan lähtenyt lentopalloilijan tielle, vaikka laji olikin hänestä kiinnostava ja kiehtoo edelleen. ”Jalkapallo vei heti minut niin mukanaan, että en tainnut muuta ajatella enää. Yhden talven oon käynyt lentistreeneissä, mutta olin silloin jo 16-vuotias ja halusin vaan vähän muuta oheistreeniä hetkeksi, ja koin että lentopallossa oli paljon hyviä ominaisuuksia, jotka tuki jalkapalloilijaa.” Noususta ”Pake” siirtyi FC Vaajakosken junioreihin kymmenen vuoden ikäisenä ja edusti punavärejä nelisen vuotta. ”Parhaimmat muistot jäi kaikista turnauksista ja leireistä. Myös Jyskän kentällä on aina paikka mun sydämessä, kun kesäisin vietettiin siellä aina koko päivä aamusta iltaan. Meitä valmensi Kimmo Markkanen ja sitten oli myös Mika Toukola ja Pekka Leikman.” Pauliina muistelee lämmöllä FCV-vuosiaan. Kuvassa hän on keskimmäisenä juhlimassa joukkueensa kanssa. Vaajakoskelta Pauliinan matka eteni Jyväskylän Pallokerhon riveihin, joissa torjuja otti jo B-juniori-ikäisenä suurta vastuuta organisaation edustusjoukkueessa Naisten Ykkösessä kesällä 2012. Seuraava kehitysaskel vei Savon sydämeen Kuopioon Pallokissojen liigajoukkueeseen kausiksi 2013-16. Kuopion vuosilta kokemuksen ohella mukaan tarttui myös pronssinen SM-mitali, jonka Pallokissat saavuttivat sarjakauden 2014 päätyttyä. Nuorten maajoukkuepeleissä maalivahti debytoi U17-ikäluokassa ja nuorisomaajoukkueuran merkittävin saavutus on Suomen edustaminen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Kanadassa 2014. Sinivalkoisten paikka sinne oli varmistunut edellisenä vuonna joukkueen selvittyä U19 EM-turnauksessa peräti välierävaiheeseen saakka. ”MM-turnauksesta jäi mieleen varsinkin ottelu Kanadaa vastaan, jossa oli todella paljon yleisöä ja tunnelma oli mieletön. Reissusta muistelen myös lämmöllä joukkuetta, ja mahtavaa, että osaa pelaajista saa nyt katsoa Euroopan kentillä ja Helmareissa.” ”Pake” lämmittelee torjuntavirettään U17-ikäluokan PM-kisojen peleihin vuonna 2011. Tässä on Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen aloituskokoonpano EM-karsintaotteluun Tanskaa vastaan vuodelta 2012. Pauliina löytyy alarivistä vasemmalta. Tähtinen kokoaa lyhyesti futisuran kohokohtansa, jotka molemmat löytyvät hänelle ikimuistoiselta vuodelta 2014. ”SM-pronssi Pallokissoissa ja alle 20-vuotiaiden MM-kisat.” Palataan taas hetkeksi keskisuomalaisille viheriöille, sillä kaudeksi 2017 Tähtinen palasi jälleen synnyinseuduilleen ja edusti Naisten Liigaan noussutta Jyväskylän Pallokerhoa. Runkosarjan jälkeen seura lainasi Tähtisen kuitenkin PK-35 Vantaalle Mestarien Liigan karsintaturnaukseen, joka pelattiin Pohjois-Irlannissa. Torjujan tilille kirjattiin nollapelit turnauksen emäntää Linfieldia ja irlantilaista Shelbournea vastaan. ”Mestarien liigan karsinnat oli mahtava kokemus, ottelut oli huomattavasti kovempia kuin mihin oli tottunut Suomen kentillä. Harvoin tuommosia pelejä pääsee pelamaan. Jäi kuitenkin harmittamaan, kun ei päästy jatkoon.” Vantaalaisseuraa myös kotimaisen mestaruussarjan jatkopeleissä edustaneen Pauliinan kaulaan ripustettiin tuona syksynä hopean värinen SM-mitali. Kulta oli todella lähellä, mutta joukkue taipui mestaruuden ratkaisseessa kärkitaistossa päätöskierroksella kirvelevällä loppuminuuttien maalilla Hongalle 0-1. Tasapeli olisi riittänyt PK-35:lle mestaruuteen. Katkeraa tappiota ”Pake” ei halua vieläkään muistella enempää. Seuraavat kaudet Tähtinen pelasi jälleen kotimaisemissaan JyPK:n vihreissä väreissä ja kävi päättämässä uransa PK-35 Vantaan riveissä siirryttyään seuraan uudemman kerran pelikauden 2021 loppuvaiheilla. Kaikkiaan mestaruussarjatason taistoja maalivahdille ehti kertyä 104. Mitä aiemmin lastenhoitajana työskennelleelle Pauliinalle tänä päivänä kuuluu? ”Asun Jyväskylässä ja teen hoitajan töitä hyvinvointialueella ikäihmisten parissa. Reissaan myös jonkin verran ulkomailla puolison luona, kun hän työskentelee ulkomailla. Viime vuonna valmensin Laukaa YJ:n poikia, mutta nyt talvella aika valmentamiseen on ollut vähällä töiden ja reissaamisen vuoksi. Mulla on kolme kissaa, joiden kanssa nautitaan elämästä! Vapaa-aikana käyn pelaamassa sulista, näen kavereita ja perhettä. Sekä vietän mun kissojen kanssa aikaa, MAU.” Pauliinan puoliso on jääkiekkoilija Teemu Siironen, joka takoi kovia tehoja kotimaan kamaralla Mestiksessä kaudella 2021-22 Joensuun Jokipojissa. Kuluneella kaudella sentteri edusti Ranskan pääsarjassa Gothiques d’Amiensia ja monikansallisessa Alps Hockey Leaguessa italialaista HC Gherdëinaa. ”Terveiseni junnuille: Muistakaa treenata paljon pallon kanssa, ja muistakaa, että jalkapallosta pitää nauttia!’ Ja edustukselle terkut: Pitkä ja hieno olosuhde-talvi on onneks kohta ohi ja Vaajakosken nurmi alkaa tuoksumaan, ei muuta kuin tsemppiä kauteen!” Pauliina kissoineen (kolmas ei kuvaan syliin enää mahtunut) lähettää terveisensä FC Vaajakosken nykyisille junioripelaajille sekä toivottaa menestystä sarjanousuun tähyävälle edustusjoukkueelle. Jiri Koski Vain reilu viikko Pauliinaa myöhemmin huhtikuussa 1995 syntynyt Jiri Koski on FC Vaajakosken oma kasvatti. Jirin ”Pakesta” erottaa se, että pelaajaura jatkuu edelleen ja tavoitteet tulevalle kaudelle ovatkin erittäin korkealla niin hänen edustamansa helsinkiläisen Gnistanin osalta kuin myös henkilökohtaisesti. Jyskäläinen torjujalahjakkuus innostui jalkapallosta ensi alkuun pihapelien kautta. ”Futisinto on saanut alkunsa varmaankin lapsena, kun potkin palloa naapurin kanssa pihalla ja esitin Oliver Kahnia, kun heittäydyin pallon eteen. Lopulta isäni vei minut Jyskän kentälle harjoituksiin ja siitä se lähti. Jalkapallon ohella harrastin myös sulkapalloa kilpailullisella tasolla, mutta futis vei lopulta voiton.” Koski aloitti pelaamisen kymmenen vuoden ikäisenä FCV:n P95-joukkueessa. Maalivahti muisteli uransa alkua vaajakoskelaisen seuran sivustolla blogissaan vuonna 2014. ”Muistan ensimmäiset harjoitukseni FCV:n mukana vieläkin, olin hidas, kankea ja pitkä, joten yllättäen minut laitettiin maalivahdiksi heti harjoitusten alussa. Useat ihmiset pitävät maalivahteja hölmöinä, sillä kukaan täysijärkinen ei halua mennä muiden pommitettavaksi. Minä kuitenkin rakastuin hommaan heti ja seuraavista harjoituksista tullessani itkin isälleni, kuinka minut laitettiinkin kenttäpelaajaksi.” Samankaltaisia ajatuksia uransa alkuhetkistä hänellä on vielä lähes kymmenen vuotta myöhemminkin. ”Olin lapsena pitkä ja hieman pullea poika, joka ei pelännyt kohti tulevaa palloa ja halusin aina olla se, joka sai ottaa palloa käsillä kiinni. Sen takia päädyin heti ensimmäisissä treeneissä maaliin ja sinne jäin. Vaajakoskelta on jäänyt paljon hyviä jalkapallomuistoja turnauksista ja koulumajoituksista. Valmentajia on ollut paljon ja siitä kaikille iso kiitos, jotka ovat olleet mukana. Erityisesti mieleen on jäänyt ihan ensimmäiset veskavalmennukset FCV:ssä. Niistä sain ensimmäiset kosketukset maalivahdin toimintaan ja sitä kautta mahdollisuuden päästä futiksessa eteenpäin.” Kosken vahvimmat osa-alueet maalivahdin tontilla ovat hänen oman arvionsa mukaan pelin ohjaaminen ja tilanteiden tunnistaminen sekä ennakoiminen. ”Pyrin sijoittumisen avulla tekemään torjumisesta mahdollisimman helppoa. Nuoresta pitäen minut on tunnistanut kentältä melko kovaäänisen ohjaamisen takia.” Jiri Koski aloitti maalivahdin hommansa FC Vaajakosken junioreissa. Tämä kuva hänestä on napattu aikoinaan FCV:n osallistuessa Seinäjoen junioriturnaukseen. Jiri kertoo, että hänen idolinsa ja esikuvansa ovat vuosien varrella luonnollisesti vaihtuneet useaan otteeseen. Erityismaininnan saa kuitenkin tällä kertaa ulkomaalaispelaajien sijasta FC Vaajakosken torjujalegenda. ”Hyviä pelaajia on niin paljon, että vaikea sanoa kuka olisi tärkein esikuva. Hauskasti muistan ihan ensimmäisen idolini, joka sattui olemaan FCV:n vanha maalivahti Jarkko “Suomu” Suonpää, koska hänen pelejään tuli lapsena käytyä katsomassa.” Vaajakoskella Koski itse pelasi reilut kolme vuotta ja suuntasi sen jälkeen C-ikäisenä JJK:n junioreihin. Poikien maajoukkuepelejä maalivahdille kirjattiin vuosien 2011-2013 varrella. ”Maajoukkueessa edustaminen oli tietenkin todella jännittävää. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen ihan ensimmäinen ottelu sinivalkoisissa väreissä, joka sattui olemaan vielä Ruotsia vastaan. Peli taisi lopulta päättyä tasan, mutta ensimmäistä maaottelua ei unohda koskaan.” Samaan aikaan minihuuhkajissa torjui myös toinen vaajakoskelaisille myöhemmin varsin tutuksi tullut mies Ville Viljala, joka pysäytti palloja punaisten edustuksessa viiden kauden ajan vuosina 2017-2021. Nykyään Viljalan ura jatkuu Ykköseen viime syksynä nousseessa JJK:ssa. Nuoruusvuosinaan Jiri Koski kahmi koppeja minihuuhkajissa. Koski siirtyi kauden 2012 jälkeen Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle HJK:n reserveihin Klubi-04:een. Sitten puhelin pirahti ja tuon puhelun jälkeen nuorukaisen matka jatkui Tanskaan menestyksekkään Vejle Boldklubin junioriakatemiaan. Sopimuksen ulkomaille Jirille sai järjesteltyä FC Vaajakosken nykyinen urheilutoimenjohtaja Sisu Etelälahti. Jalkapallohullussa maassa Jiri pelasi yhden kauden. ”Tanskan vuosi oli erittäin hyvä kokemus nuorelle pelaajalle ja parhaiten sieltä on jäänyt mieleen jalkapallokulttuuri ja sen suuruus. Stadionit olivat isompia ja fanit äänekkäämpiä, myös vaatimustaso päivittäisessä tekemisessä oli jotain muuta, mihin oli tottunut.” Yhden ulkomailla vietetyn kauden jälkeen Jiri palasi takaisin Suomeen helsinkiläisen Atlantiksen edustukseen Kakkoseen. Ensimmäiset aikuisten pelit Suomessa maalivahdille oli kirjattu kyseisellä sarjatasolla toki jo 2012 Warkaus JK:ssa, jossa torjuja käväisi lainalla JJK:sta. Seuraavina vuosina lisää Kakkosen pelejä oli tarjolla myös Kotkan Työväen Palloilijoissa ja Klubi-04:ssa. Syksyllä 2016 maalivahti pääsi debytoimaan Veikkausliigassa ja torjui voiton Tampereella Ilveksestä maalinumeroin 1-3, kun hänet oli vaihdettu yhteentörmäyksessä olkapäänsä loukanneen Markus Uusitalon tilalle heti kamppailun alkuvaiheilla. ”Tähän asti urani ikimuistoisin hetki oli päästä pelaamaan Veikkausliigaa HJK:n paidassa. Siihen aikaan se tuntui täysin mahdottomalta päämäärältä, mutta sattumusten kautta pääsin kuitenkin kokemaan senkin!” Kaudesta 2018 saakka 188 senttinen veräjänvartija on pelannut Ykkösessä, ensin KTP:ssa, sitten EIF:ssä ja nyt on alkamassa kolmas peräkkäinen kausi Gnistanin maalilla. Helsinkiläisseura, jota aiemmin Vaajakoskella pelanneista edustavat nykyään myös Toni Takamäki ja Topi Järvinen, suuntaa kesään kovin tavoittein. ”Meillä on loistava joukkue rakennettuna tälle kaudelle ja uskon vahvasti, että kamppailemme kärkisijoista, toivottavasti myös noususta Veikkausliigaan. Henkilökohtaisena tavoitteena pyrin pitämään eniten nollapelejä sarjassa!” Myrskyvaroituksen tasostaan Gnistan antoi jo talvikaudella etenemällä Ykköscupin finaaliin kaadettuaan välierissä Sami Okkosen luotsaaman HIFK:n lukemin 2-0. Loppuottelussa Järvenpään Palloseura osoittautui kuitenkin hieman vahvemmaksi maalittoman peliajan jälkeen rangaistuspotkuihin asti edenneessä taistossa. Pian 28 vuotta täyttävän Jiri Kosken arki täyttyy jalkapallokiireistä. ”Asun Helsingissä ja jalkapallo Gnistanissa vie tällä hetkellä suurimman osan ajastani, joten muille töille tai opiskeluille ei jää juurikaan aikaa. Vapaa-ajalla rentoudun kavereiden kanssa golfin parissa.” Kausi Tanskassa oli Jiri Koskelle ikimuistoinen kokemus. Jutun päätteeksi Jiri lähettää terveisensä kasvattajaseuransa nykyisille pelaajille ikään katsomatta. ”Edustusjoukkueelle tsempit tulevaan kauteen, toivottavasti kausi päättyy nousujuhliin! Ja junioreille, muistakaa käydä treenaamassa omalla ajalla niin paljon kuin mahdollista! Sieltä löytää yleensä uusia ystäviä ja tietenkin antaa mahdollisuuden päästä ammattilaisjalkapalloilijaksi. Käykäähän myös katsomassa FCV:n pelejä ja kannustamassa heidät voittoon!” FC Vaajakoski esittää suuret kiitoksensa Pauliina Tähtiselle ja Jiri Koskelle erinomaisesta yhteistyöstä tekstin toteuttamisessa sekä heiltä löytyneistä valokuvista, joilla artikkeli saatiin kuvitettua.
