Haudanparrasvaloissa

Vielä tuokio taaksepäin sain otsasuoni pamppaillen lueskella ATK-laitteeltani uutisia FCV:n edustusjoukkueen kuoppaamisesta. Kerrankin joukkueesta kirjoitettiin ja tunnuttiin olevan aidosti kiinnostuneita. Tiedon valtaväylällä kävi kiivas keskustelu ja moni tuntui surevan edustuksen kohtaloa. En siis ollut ihmetykseni kanssa yksin. Vedin vitamiinipuristeita ja otin kurkkunaamioita tauotta, mutta aina vain masensi ja nahkaa kiristi. Eihän se nyt noin vain voi päättyä?!

Heräsi epäuskon sävyttämä kysymys: miksi? Kysymyksen kanssa piehtaroidessani annoin itselleni kertoa, että kyseessä oli tuo niin monen muunkin urheilutoiminnan luonnolliseen poistumaan ajanut nelikirjaiminen sana: raha. Kas, kun urheilu on mukavaa, terveellistä ja kaikenlisäksi ilmaista… eikun kallista. Pirun kallista. Jalkapallojoukkueen pyörittäminen kustantaa kolmosdivaritasollakin reippaasti viisinumeroisen summan, eikä noita rahoja ole kovinkaan moni ulkopuolinen tyrkyttämässä. Tähän väliin vilpitön kiitoksen sana niille uskollisille, jotka kuitenkin kortensa kekoon kantavat.

Voisiko joukkueenjohtaja hyvinvointi-Suomessa marssia sossun luukulle anomaan bensarahaa, tai kiipeillä KELA:n byrokratiaportaita pitkin urheiluvälineliikkeeseen hakemaan palloja? Ikävä kyllä urheiluun ei taida varat riittää, koska maassa on niin paljon myös urheilemattomia, joiden kuntoutus on vielä paljon jalkapalloiluakin kalliimpaa.

Onneksi FCV:stä löytyy urheilijoita. Oikeita urheilijoita, jotka ovat valmiit pistämään terassirahat harrastukseensa. Joukkueen pelastajaksi nousivat siis sen omat pelaajat, jotka itse ehdottivat maksujen roimaa korotusta jotta FCV:n edustusta ei tarvitsisi kuopata. Näin ollen vuoden 2012 joukkueessa ei ole tilaa vapaamatkustajille, vaan jokainen on sitoutunut porukkaan jo oman tilipussinsakin puitteissa. Vuoden 2012 joukkueessa tullaan näkemään vanhoja kampurajalkoja kakkosdivarikausilta, seuran omia junioireita, sekä liuta täysin uusia nimiä, joiden otteita ainakin allekirjoittanut on innokas ensi kesänä näkemään.

Tässä vaiheessa toivon, että ensi kesänä Vaajakosken lehtereillä tullaan näkemään suuri joukko kannattajia. Pelaajat joita kentälle tulette katsomaan ovat tehneet sen teille mahdolliseksi – sanan kaikissa merkityksissä.