FCV -logon tarina

/
Antti Laitinen

Olin noin 12-vuotias, kun FC Vaajakoskelle pohdittiin ensimmäistä logoa.
Valmentajamme Jukka Heikkilä kertoi harjoituksissa kaikille avoimesta
logosuunnittelukilpailusta, josta voittajalle oli luvassa palkinto. Tiesin heti, että
osallistuisin kilpailuun. Voittomahdollisuuteni olivat mielestäni harvinaisen
hyvät. Olin nimittäin piirtänyt logoja aiemminkin, joskin vain kuvitteellisille
jalkapallo- ja koripallojoukkueille. Pyöräilin treeneistä täysillä kotiin ja
Urheilutalon kohdalla logon idea oli jo kirkkaana mielessäni. Se oli niin hyvä,
että ainoastaan huono toteutus voisi estää menestyksen: seuran kirjaimet fcv
kirjoitettaisiin pienin kirjaimin viistosti nousevalla kursiivilla.

Maksimoidakseni voittomahdollisuuteni päätin piirtää logon tietokoneella.
Väritulostinta meillä ei ollut, mutta hahmottelin logon ääriviivat Macintosh
Performalla Color It -ohjelmaa käyttäen, ja väritin logon puuväreillä. Seuran
kirjainten taakse tuli jostain mystisestä syystä kärjellään seisova sininen neliö.
Isäni, jolla oli graafista silmää, kysyi mitä neliö symboloi. En osannut sanoa,
mutta mielestäni se näytti hyvältä. Se toi mieleeni timantin ja näytti
vaakunamaiselta ja ylväältä. Jalkapalloa en edes harkinnut tekstin taustalle,
koska idea oli mielestäni liian yksinkertainen.

Palautin kilpaluonnokseni seuraavien treenien yhteydessä, ja muutaman
viikon kuluttua valmentaja kertoi, että olin voittanut kilpailun. Hän kertoi että
luonnokseni menisi seuraavaksi logosuunnittelijalle hiottavaksi. Olin voitosta
innoissani, mutta myöhemmin petyin nähdessäni valmiin logon. Neliöstä oli
luovuttu ja sen tilalle oli tullut jalkapallo! Kaiken lisäksi jalkapallon kuviointi oli
epärealistinen ja näytti puuttuvan osasta palloa. Valmis logo näytti mielestäni
aivan lapsen tekemältä. Olin kuitenkin tyytyväinen, että kirjasintyyli oli
säilynyt samana kuin omassa luonnoksessani.

Sain silti pettyä vielä toistamiseen, kun kuulin että palkinnoksi saisin seuran
punaiset verkkarit. Verryttelypukuhan oli sinänsä aivan upea ja pidin sitä ylläni
päivästä toiseen, myös koulussa ja kotona. Pettymyksen palkinnosta teki
kuitenkin se, että samaan univormuun pukeutui päivittäin 90-luvun
yhtenäiskulttuurin hengessä myös kaikki kaverini. Mikään palkinnossani ei siis
signaloinut muille, että juuri minä olin voittanut kilpailun, mikä oli harmi, sillä
12-vuotiaana voittaminen oli erityisen kivaa!

Punaista verryttelypukua pitkäikäisempi tunnustus kuitenkin on, että koko FC
Vaajakosken historian ajan seuran logo on kirjoitettu alkuperäistä luonnostani
kunnioittaen kursiivilla ja pienin serifein. Jos jonkin tulevan logouudistuksen
yhteydessä tästä typografisesta yksityiskohdasta luovutaan, toiveeni on että
samalla logoon palautetaan kärjellään seisova sininen neliö.

Lauri Wuolio, keväällä 2024